Hartauskirjoitus
Seurakuntamme työntekijöiden kirjoittamat hartauskirjoitukset tarjoavat lohtua ja pysähtymistä arjen keskellä.
Aika
Ripustimme olohuoneen seinälle vanhan seinäkellon. Se toimii ilman paristoja ja vaatii säännöllistä
vetämistä. Kellosepän huoltoakin se kaipaisi.
Kello on ollut kodissamme olohuoneen seinällä useasti aikaisemminkin, kulkenut muutoissamme
mukana. Luulen, että mikäli se voisi kertoa tarinaansa, sillä olisi mielenkiintoista kerrottavaa jo
usean vuosikymmenen ajalta, koska se on aikoinaan naksuttanut Suomenlinnan upseerikerhon
seinällä. Meidän kotiimme se päätyi huutokaupasta ja oli seinällämme aina siihen asti, kunnes
herkkäuninen perheenjäsen ärsyyntyi sen lyöntiäänistä. Kello siirtyi varastoon odottamaan uutta
aikaa.
Aika on nyt toinen. Naksuttava kello seinällä tuo omanlaista kodikkuutta, mutta ajoittain myös
haikeutta tässä kodissa, josta lapset ovat jo aikoja sitten lähteneet maailmalle.
Kello on suorastaan oma persoonansa, jonka kanssa pitää opetella elämään. Vedettynä kello välillä
tuntuu edistävän, vetämättömänä se alkaa jätättää. Ja kun veto loppuu, hiljaisuuteen havahtuu.
Elämän ajan toivoisi välillä olevan kuin seinäkello, jota voi itse hallita. Ilon hetkinä tekisi mieli
pysäyttää punnuksen liike ja näin seisauttaa viisareiden eteneminen. Huolten täyttäminä päivinä ja
epätietoisuuden keskellä haluaisi taas nopeuttaa viisareita ja lyöntiääniä.
Aika kuluu – nykyään kuin lentämällä. Minne kesä katosi, kun käännän kalenterista esiin syyskuuta?
Kohta syksy tuntuu säätilassa ja kuuluu muuttolintujen äänissä. Ilta illalta on pimeämpää. Mitä
vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika tuntuu kuluvan. Pysynkö mukana ajan kulussa?
Kun ajatukset tuntuvat tuovan levottomuutta, saan rauhoittua Raamatun lupauksella: Aika on
Jumalan kädessä ja minä Jumala kämmenellä.
”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret.” (5. Moos. 33:27)
Maria Ollila, kappalainen